Pehmolanka tuotiin Kiinaan oopiumisodan jälkeen. Varhaisimmissa näkemissämme valokuvissa kiinalaiset käyttivät talvella joko nahkakaapuja (joissa oli kaikenlaista nahkaa sisäpuolella ja satiinia tai kangasta ulkopuolella) tai puuvillakaapuja (sekä sisä- että ulkopuolella). Ne ovat kaikki puuvillavanua kankaan keskellä), rasvaa ja rasvaa, erityisesti lapset, kuin pyöreitä palloja. Ensimmäiset neuleita neuloneet ihmiset olivat Kiinaan tulleita ulkomaalaisia. Hitaasti myös monet varakkaat ja muodikkaat naiset alkoivat oppia käsinneulontaa. 1900-luvun alkuun mennessä rannikkokaupunkien asutuskeskuksissa, kuten Shanghaissa ja Tianjinissa, neulomisesta oli tullut yleinen käytäntö.
Villakerä ja kaksi bambuneulaa seisovat olohuoneen ikkunan alla, aurinko paistaa naisen harteille kirjaillun valkoisen sermin läpi, ja mukavuus ja hiljaisuus ovat sanoinkuvaamattomia. Shanghaissa monissa villalankaan erikoistuneissa kaupoissa pöydässä istuvat mestarit opettavat neulontataitoja naisille, jotka ostavat villalankaa. Vähitellen käsinneulotuista villapaidoista on tullut myös elinkeino monille naisille. "Hyvä työ työssä" korvasi vähitellen "hyvä kirjontatyö" ja siitä tuli kohteliaisuus naiselle hänen kekseliäisyydestään. Vanhoissa Shanghain kuukausikorteissa on aina permanenttitukkainen kaunotar, jolla on yllään värikäs cheongsam ja käsinneulottu valkoinen villapaita, jossa on ontto kuvio. Käsinneulottujen villapaitojen suosio sai villateollisuuden kehittymään nopeasti. Jopa sotavuvuosina monet kansalliset teollisuudenalat joutuivat lopettamaan tuotannon, ja villantuotantoteollisuus pystyi tuskin pysymään pystyssä.
Julkaisun aika: 19.7.2022
